Kuntavaalit ovat tulossa ja sen näkee niin isojen lehtien sivuilla kuin myös valtakunnallisissa televisiolähetyksissä, kuinka nopeimmat puolueet ovat jo alkaneet kosiskella uusia ehdokkaita kunnallisvaalitaisteluun. Mitä aihepiirejä on sitten odotettavissa tulevalle vaalikamppailulle?

Rahapelit ovat aina kuuma peruna

On oikeastaan kummallista, miten rahapelit ovat päässet viimeisten vaalien aikana niin vähällä, vaikka ne ovat joka vuosi tavalla tai toisella olleet kuuma aihe. Kasinohai sivusto ja monet muut kertovat alituisesti suomalaisille rahapelaajien ystäville uusista mahdollisuuksista, mutta täällä paikallisella tasolla ei sitä nähdä missään, koska Suomi on viimeinen EU-maa, missä on monopoli. Ja tilanne säilyy, kunnes Eduskunta uskaltaa tehdä muutoksia. Siinä ei ole auttanut, että Ruotsi, Tanska, Saksa, Englanti, Ranska, Italia, Espanja, Portugali, Kreikka…… ovat mahdollistaneet lisenssipelaaminen, ei. Me katsomme Norjaa, aivan kuin se olisi tie autuaaksi, mutta unohdamme samalla, että Norjalla on melkoinen öljyn kautta kerätty varallisuus, joka auttaa kaikkia norjalaisia. Meillä suomalaisilla ei tällaista etuutta ole!

Työllisyys

Työpaikat, työvoiman liikkuminen, työolot, työajat yms ovat toinen kuuma peruna, josta saadaan aina aikaisesti melkoisia keskusteluita. Jollei muuten niin otetaan esille maahanmuuttokortti, ilmaiset opiskelut ja eri kulttuuritaustoista johtuvat ongelmat, niin jopas löydetään keskustelun aiheita. Tosiasia on kuitenkin, että kevät 2020 teki hallaa koko maailman työllisyysluvuille, eivätkä ne ole palautumassa mitenkään lähiaikoina, koska kriisi jatkaa kasvamistaan maailmalla.

Työntekeminen on yhteiskunnan toimivuuden kannalta yksi sitä ylläpitävistä pilareista. Jos teemme vain mitä haluamme ja viitsimme, yhteiskunta ei pysy pystyssä, sillä monet yhteiskunnan perustehtävistä eivät ole kivoja tai edes siistejä. Perustyöt ovat raskaita, likaisia, eikä niistä makseta paljoa ja siksi niiden tekijät tuotetaan usein kehittyneisiin maihin vähemmän kehittyneistä maista, ja siten oman maan kansalaiset oppivat sukupolvi toisen jälkeen, ”että he ovat parempia”. Miten tämän suuntauksen voisi pysäyttää, vai mikä olisi sinun poliittinen teesisi työn suhteen?

Raha ja talous

Suomalaiset ovat velkaantuneet entistä enemmän ja nykyään suomalaisella asuntokunnalla on keskimäärin yli 100 000 euroa velkaa ja pääkaupunkiseudulla huomattavasti enemmän. Lisäksi sellaiset asuntokunnat, joilla on velkaa yli 300 000 euroa, kasvavat. Miten siis poliittisesti voidaan ottaa kantaa talouden toimintaan? Elämme kuitenkin kohtuullisen vapaassa taloudessa, missä yrityksen toiminnan pohja-ajatuksena on tuottaa kasvua ja voittoa? Kasvun ja voiton maksimointi ei voi olla pitkäaikainen tulevaisuutemme, vastuullisuuden ottaminen tulevaisuudesta pitäisi ottaa nyt 2020-luvulla entistä enemmän myös poliittiseen keskusteluun reaalitasolla mukaan.

Kunnallispolitiikan kautta eduskuntaan?

Oletko koskaan miettinyt, miksi joku kunnallispoliitikko pääsee eteenpäin ja toiset jäävät paikallistasolle? Onko syynä se, ettei henkilöllä ole mielenkiintoa lähteä pidemmälle, vai omat verkostot ovat vain paikallisella tasolla, vai voiko olla, että halua olisi, mutta ei kykyä.

Selkein syy, miksi joku etenee ja toinen ei, on henkilö itse. Sellainen poliitikko, joka oikeasti uskoo omaan asiaansa ja pystyy tuomaan omat mielipiteensä esille kerta toisensa jälkeen, antamatta muiden liikaa muokata omaa itseään, pärjäävät ja löytävät oman paikkansa valtakunnan poliittisessa kentässä. Politiikka vaatii lähes aiheeseen kuin aiheeseen kaksi eri näkökantaa, tai ainakin näkökannat eri perusajatuksilla tai ratkaisuilla. Samaan lopputulokseen voi useimmiten päästä useamman eri reitin valitsemalla ja politiikka on niiden reittien valintaa. Ne tämän hetken poliittisessa pelissä pidempään olleet henkilöt ovat kaikille tuttuja, omien mielipiteiden ja oman henkilökuvansa kautta. He eivät välttämättä ole kaikkien huulilla siksi, mitä puolue sanoo, vaan nimenomaan mitä henkilö sanoo. Mietippä sitä, kun seuraavaksi valitset henkilöä, kenelle annat äänesi – onko henkilö tuuliviiri, vain oman tiensä kulkija?

Palataan rahapelikysymykseen. Suomessa olisi siis mahdollista aloittaa saman tien useita kymmeniä uusi kansainvälisiä yrityksiä, mikäli Arpajaislaki mahdollistaisi suomalaisten yritysten toiminnan kansainvälisillä markkinoilla. Mutta meillä pelätään sadan vuoden aikana muodostuneen himmelin, eli avustusrahojen varaan rakennetun järjestelmän kaatumista – parempaa olisi mahdollisuus, mutta kuka uskaltaa aloittaa muutoksen?